WTC-tornien painovoimaisen romahtamisen yksinkertaistettu luonnontieteellinen tarkastelu

TkT Heikki Kurttila 9.5.05

(Varsinainen artikkeli on ladattavissa pdf-muodossa tästä. Alla ovat vain tutkimuksen tausta ja tavoite sekä keskeiset tulokset.)

Tausta

Yhdysvaltain liittovaltion hallinnoima tekniikan alan standardisointijärjestö NIST (National Institute of Standards and Technology) sai USA:n kongressilta elokuussa 2002 toimeksiannon tehdä tutkimus WTC-tornien tuhoutumisista tietokonesimulaatioiden avulla. NIST sai tehtäväkseen jatkaa liittovaltionkansallisen onnettomuustutkimuskeskuksen FEMA:n (Federal Emergency Management Agency) keskeneräiseksi jäänyttä tutkimusta. Alun perin NISTin tutkimuksen piti valmistua elokuussa 2004, mutta loppuraporttia lykättiin vuoden loppuun ja edelleen tammikuuhun ja kevääseen 2005. Huhtikuun viides päivä järjestetyssä tiedotustilaisuudessa NIST lupasi julkaista loppuraportin syksyllä 2005. Sen julkaisemista on lykätty jo neljä kertaa, ja toimeksiannosta tulee ensi syksynä kuluneeksi kahden vuoden sijasta kolme vuotta. Lykkäykset viittaavat NIST:n vaikeuksiin saada aikaan haluttu lopputulos, joka olisi riittävän uskottava.

NISTin tarkoituksena on osoittaa tieteellisesti, että WTC:n tornit romahtivat tulipalojen seurauksena ”luonnollisella” tavalla. Ilman mitään räjähteitä. Lähes vapaan pudotuksen nopeudella. Halutaan hankkia kiistämättömät todisteet siitä, että USA:n hallinnon esittämä virallinen selitys pitää paikkansa, ja että nimetyt arabiterroristit tekivät tämän spektaakkelimaisen joukkomurhan. Tarkoituksena on vapauttaa USA:n valtaeliitti kaikista rikosepäilyistä ja pyhittää sen johdolla tapahtuva maailmanlaajuinen ja loputon terrorismin vastainen sota.

Tavoite

WTC-tornien romahduksista on väitelty kiivaasti jo yli kolme vuotta. Moni on sitä mieltä, että romahduksen alettua tornin yläosa saa niin suuren liikemäärän, että se murskaa kaiken alleen. ”On siis aivan selvää, että kerran alettuaan romahdus jatkuu alas asti lähes vapaan pudotuksen nopeudella”. Vastassa on Suomessa toimivan 9/11 -totuusliikkeen väite, että nähdyt romahdukset eivät olleet mahdollisia ilman ylimääräistä vauhditusta, kuten hyvin suunniteltuja voimakkaita räjäytyksiä. Totuusliike vetoaa myös räjähdyksiin viittaaviin havaintoihin, kuten betonin täydelliseen pulverisoitumiseen. Ongelmana tässä väittelyssä näyttää olevan, että tieto tornien kestävyysominaisuuksista on puutteellista. Keskustelu jää helposti ”eipäs/juupas” -tasolle, jossa syytökset fysiikan perusteiden osaamattomuudesta sinkoilevat.

Tämän lyhyttutkimuksen tarkoituksena on tuoda esiin eräitä tornien romahduksiin liittyviä fysiikan perusasioita, joita ei väittelyissä voida ohittaa. Tässä tarkastellaan niitä olosuhde-ehtoja, jotka WTC pohjois- ja etelätornien tulee täyttää, jotta tornit voisivat romahtaa alas asti. Samalla tarkastellaan romahdusaikaan vaikuttavia seikkoja. Apuna käytetään matematiikan ja mekaniikan perusteita. Lähteinä ovat julkisuudessa esiintyvät tiedot ja videoilta tehdyt omat havainnot.

Tulokset

Edellytykset Pohjoistornin alas asti romahtamiselle ovat hyvin kapeat. Kriittinen lämpötila saavutetaan yhdessä kohdassa ensin, josta romahdus alkaa. Jotta romahdus voisi jatkua alas asti, ei alapuolisen rakenteen lämpötila saa poiketa kriittisestä lämpötilasta (750 °C) enempää kuin 50…80 ^oC (Arvot saatiin tässä selvityksessä). Niissäkään tapauksissa ei saavuteta havaittuja romahdusaikoja, vaan ne ovat paljon pitempiä. Jos b ja n_dyn saadaan määritettyä tarkemmin kuin nyt, eikä tasoitusta tarvitse antaa näin paljon, voi alas romahtamisen marginaali kadota kokonaan, ja painovoimainen ”luonnollinen” romahdus osoittautuu mahdottomaksi.

Varsinaiset laskelmat on siis esitetty itse artikkelissa.